Sain kunnian pitää itsenäisyyspäivän juhlapuheen synnyinpaikkakuntani Kiikalan itsenäisyyspäiväjuhlassa tänään. Alla puhe on luettavissa. Tuntuu mukavalta olla kotona, Kiikalassa.
"Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisa kiikalalainen juhlayleisö, hyvät naiset ja herrat,
Itsenäisyyden saavuttaminen oli Suomen kansan yhteinen tahto, joka myös toteutui, mutta sen säilyttämien edellytti merkittäviä uhrauksia. Me nuoret suomalaiset olemme näistä uhrauksista kiitollisia ja ylpeitä. Kiitos hyvät veteraanit: Teoillanne luotiin myös perusteet nykyisen Suomen yhteiskunnan hyvinvointiin, joka kestää tuulet ja tuiskut. Euroopan maiden velkakriisit ovat vain pieni välirasti, josta löydämme vielä yhteisymmärryksen kaikkien hyväksi. Itsenäisyyspäivänä on hyvä tilaisuus muistella sitä, miten olemme tähän päivään tulleet, arvioida ajankohtaisia yhteiskuntamme haasteita ja ounastella tulevaisuuden tuomia muutoksia.
Ennen kuin käyn pohtimaan Suomen tietä itsenäisyyteen, haluan meidän kaikkien hetken verran analysoivan sanaa ”itsenäisyys”. Itsenäisyys, mitä se itse kullekin meistä tarkoittaa? Yhdelle se tarkoittaa vapautta olla oma itsensä ja ilmaista omia ajatuksiaan, tai se voi tarkoittaa ylpeyden tunnetta synnyttävää siniristilippua ja Maamme-laulua. Toiselle se merkitsee turvallisuutta, pysyvyyttä ja oman olemassaolon tunnustusta. Jollekin toiselle itsenäisyys tuo mieleen Kunniaa, Velvollisuutta ja Tahtoa puolustaa omaansa.
Minulle kansakuntamme itsenäisyys tarkoittaa edellä mainittujen asioiden lisäksi ennen muuta kaikkien ihmisten vapaata mahdollisuutta saada ottaa vastuuta itsestään ja lähimmäisistään, sekä vapautta iloita vastuun ottamisen jälkeen töiden tuloksista.
Mahdollisuuksista ottaa vastuuta ja saada vapautta on Suomen kansa historiansa aikana monesti taistellut – sekä sotaisempiin että rauhanomaisempiin keinoihin tarttuen.
Kauan kestäneen Ruotsin valtakauden jälkeen Suomi siirtyi vuonna 1809 Venäjän keisarikunnan alaiseksi autonomiseksi suurruhtinaskunnaksi. Alkoi kansallisen heräämisen aika ja erityisesti 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla luotiin itsenäisen Suomen perusta. Suomi kehittyi hyvin itsenäiseksi osaksi venäläistä imperiumia. Saimme oman rahan, joka loi itsenäisyydelle symbolista pohjaa. Suomen suurruhtinaskuntaan kehittyi vähitellen oma lehdistö, kulttuurivaikuttajien joukko sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen areenat. Näistä aineksista syntyi suomalaisuusaate, joka oli omiaan edistämään suomalaista kieltä ja kulttuuria.
1800- ja 1900-lukujen vaihteen sortokaudet ja venäläistämisyritykset voimistivat suomalaisten kansallisuustuntoja ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä tulivat ratkaisevat hetket Suomen itsenäisyyden kannalta. Venäjällä tsaarin valta oli heikoimmillaan ja kansa oli tyytymätön keväällä 1917. Venäjällä levottomuudet kehittyivät vallankumouksiksi, ja Suomi käytti tilaisuuden hyväkseen. Hajonnut keisarikunta ja juuri syntymäisillään ollut Neuvosto-Venäjä olivat liian heikkoja pitämään Suomesta kiinni. Lopulta 6. päivänä joulukuuta 1917 uusi kansallisvaltio oli syntynyt Pohjolaan.
Suomen itsenäisyys alkoi myrskyisällä vuodella. Itsenäisyystavoite oli kaikkien kansalaisten yhteinen, mutta poliittisesti kansa oli kuitenkin varsin kahtiajakautunut. Kansalaissodan taustat ja syyt olivat syvällä yhteiskuntaluokkien välisissä eroissa, ammattimaisesti kehittyneen työväenliikkeen työtaisteluherkkyydessä ja toisaalta myös molempien poliittisten ääripäiden radikalisoitumisessa. Alkuvuonna 1918 syttynyt kansalaissota oli raaka, väkivaltainen ja ihmisarvoa tuntematon ajanjakso, jonka aikana moni kiikalalainenkin menetti henkensä.
Suomalalaisesta luonteenlaadusta kertoo mielestäni paljon se, että avoimet aseelliset taistelutoimet eivät kestäneet kuitenkaan kauaa. Verenvuodatus lopetettiin ja alettiin hoitaa asioita demokratian keinoin. Yksilön tasolla kivut ja henkiset arvet tietenkin parantuivat kovin hitaasti, mutta yhteiskuntaa rakennettiin yhdessä kovalla tohinalla.
1920- ja -30 –luvut olivat suomalaisen yhteiskunnan kehittymisen aikaa. Kauan rauhanaikaa ei kuitenkaan ehditty elää, kun eurooppalainen kuohunta aiheutti suurvaltojen etupiirijakoa ja jännitteitä, jotka vaikuttivat maailmanlaajuisesti. Lopulta, marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1939, Suomikin oli osa toista maailmansotaa ja maamme itsenäisyys oli vaakalaudalla. 105 päivää kestäneessä Talvisodassa ja sitä seuranneissa Jatkosodassa sekä Lapin sodassa Suomen itsenäisyyttä on koeteltu rankimmin koko maamme historiassa.
Vain parikymmentä vuotta aiemmin kansa oli kahtiajakautuneessa tilanteessa. Taisteluissa olivat olleet vastakkain naapurit ja saman kylän miehet. Nyt nämä saman kylän miehet olivat samalla puolella rintamalinjaa, samoissa pataljoonissa, samoissa komppanioissa ja samoissa joukkueissa. He olivat vastassa yhteistä vihollista, Puna-armeijaa, jonka piti omien suunnitelmiensa mukaan marssia päivässä Helsinkiin ja liittää Suomi juhlavasti osaksi Neuvostoliittoa, jo aiemmin liitettyjen neuvostotasavaltojen joukkoon. Vastapuolella oli valtava miesylivoima ja kalustollinen ylivoima, mutta suomalaisilla sotilailla oli jotakin paljon voimakkaampaa puolellaan – urhoollisuus, isänmaan rakkaus, suomalainen sisu ja Talvisodan henki.
Moni joutui tekemään maamme itsenäisyyden eteen suuria uhrauksia. Monet menettivät henkensä tai lähimmäisensä, jotta myöhemmät sukupolvet ja mekin tänä päivänä voisimme elää itsenäisessä ja vapaassa Suomessa. Siksi on hyvin tärkeää, että perinne sankarihaudoille laskettavasta seppeleestä jatkuu itsenäisyyspäivänä myös seuraaville sukupolville ja että hekin osaavat arvostaa niitä miehiä ja naisia, jotka antoivat henkensä isänmaan puolesta.
Itsenäisyytemme oli todella hiuskarvan varassa jatkosodan loppuvaiheilla. Jokainen taisteluissa tai kotirintamalla palvellut mies ja nainen oli rasitettu äärimmilleen. Onneksemme Suomen valtiojohto sai solmittua Neuvostoliiton kanssa erillisrauhan. Jokainen tuona aikana rintamalla taistellut ja kotirintamalla työtä tehnyt ansaitsee meidän nuorempien nöyrän kiitoksen. Ilman tuota panosta kohtalomme olisi voinut olla sama kuin virolaisen veljeskansamme kohtalo. Suuri osa isovanhemmistamme olisi kuollut Neuvostoliiton vankileireillä. Olisimme menettäneet mahdollisuuden vapauteemme ajatella ja ilmaista itseämme sekä mahdollisuuden ottaa itsenäisesti vastuuta maamme kehityksestä. Konkreettisesti ajatellen, maamme olisi vaipunut vuosikymmeniä kestävään taantumaan. Nyt vasta ottaisimme ensimmäisiä askelia eurooppalaisena kansakuntana.
Sota-ajasta toipuminen oli raskas tehtävä pienelle kansalle. Maa-alueita oli rauhansopimuksessa menetetty Neuvostoliitolle ja raskaat sotakorvaukset oli maksettavana. Karjalaisten asuttaminen oli mittakaavaltaan historiallisen suuri ponnistus. Tämä asia konkretisoitui minulle viime keväänä ollessani opiskelemassa Southamptonin yliopistossa. Olin eräällä kurssilla, jonka luennoitsija mainitsi karjalaisten evakkojen asuttamisen yhtenä aikansa vaikuttavimmista muuttoliikkeistä. Kurssi oli maahanmuuton analyysikurssi ja kyseisellä luennolla käsiteltiin suurimpia Euroopan sisäisiä muuttoliikevirtoja kautta historian.
Lisäksi 40-luvun lopulla syntyi ensimmäinen sota-ajan jälkeinen sukupolvi eli nk. suuret ikäluokat, jotka toivat eloa ja toivoa tulevaisuuteen. Sotakorvaukset Neuvostoliitolle maksettiin ennätysnopeassa tahdissa ja merkittävä tapahtuma 50-luvun alkupuolella olivat Helsingin Olympialaiset vuonna 1952. Ne antoivat uutta potkua suomalaiseen kulttuuriin ja urheiluelämään.
Suomi nousi sotien jälkeen nopeasti pieneksi suureksi maaksi. Suomi on ollut olennainen osa kehittynyttä läntistä maailmaa, voi sanoa itseään suuremmalla panoksella. Ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat lähtivät Suezille jo 55 vuotta sitten, metsä- ja metalliteollisuus kehittyi 60- ja 70- luvuilla sekä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen aloitettiin. Suomi kaupungistui voimakkaasti ja maaseudun rakennemuutos vapautti isot määrät työntekijöitä uusien alojen pariin.
Vähitellen Suomesta kehittyi edistyksellisen teollisen osaamisen maa. Maa, jossa valmistettuja tuotteita myytiin ja rahdattiin sekä itään että länteen. Raskaiden sotakorvausten maksaminen edellytti tehokkaan ja tuottavan metalliteollisuuden aikaansaamista pieneen maahamme. Edelleen sotakorvausten jälkeen jatkunut idänkauppa loi edellytyksiä metalliteollisuudelle, josta on kehittynyt kansantaloutemme yksi kivijaloista. Paljon hyvää tällekin seudulle tuonut Nokia oli myös aikoinaan riippuvainen idänkaupasta, josta saaduilla varoilla se aloitti tuotekehityksen, joka myöhemmin mahdollisti Nokian nousemisen maailman suurimmaksi matkapuhelinvalmistajaksi.
Nuoren ihmisen silmissä näyttää siltä, että meillä olisi paljonkin opittavaa sodanjälkeiseltä sukupolvelta, joka uhrasi omastaan, jotta heidän lapsensa ja lapsenlapsensa saisivat paremmat edellytykset ja mahdollisuudet sivistykseen. Sivistykseen, joka edesauttaa taas yhteiskunnan kehittymistä. Pidän tätä suurimpana suomalaisena sodanjälkeisenä tekona, joka oli koko sen sukupolven yhteinen ”projekti”. Aivan tällaista henkeä tai ponnistusta tuskin on näkyvissä tulevaisuudessa – yksilöllisen elämänmenon viedessä voiton yhteisöllisyydestä.
Siihen kuitenkin uskon, että suomalaisia ahkeruuden menestystarinoita tulemme näkemään jatkossakin. Ne ovat kooltaan pienempiä, eivät siis koko kansan yhteisiä projekteja, mutta määrältään lukuisampia. Nykyään Suomi ja Salon seutu ovat huippuluokan osaajia monilla aloilla. Ainoa oljenkorsi ei liity teknologiateollisuuteen, vaan huippuosaamista löytyy myös konepajateollisuudessa, metsäteollisuuden uusissa innovaatioissa sekä myös hyvinvointialan palvelutuotannossa.
Suomalaisella kekseliäisyydellä, sisulla ja ahkeruudella on tänä päivänä mahdollista pärjätä missä päin maailmaa tahansa. Tässä on globalisaation positiivinen puoli. Tieto, ihmiset ja pääoma liikkuvat yhä nopeammin ja helpommin rajojen yli kuin ennen. Ketterät, luotettavat ja laadukkaat toimijat voittavat kilpailun. Suomalaisen työn valtti onkin sen laadussa ja luotettavuudessa, ei hinnassa tai määrässä. Osaamista maassamme riittää. Tuotekehityksenkin osaamme, mutta suurin ongelma liittyy myynnin seuraavaan askeleeseen, markkinointiin ja vientiin. Suomalaisuuteen, kun ei sisäsyntyisesti kuulu itsensä kehuminen ja mainoslauseet.
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan suurimman haasteen tulee asettamaan väestön ikääntyminen. Suuret ikäluokat ovat työuransa tehneinä jäämässä eläkkeelle. Nuoremmat ikäluokat, jotka astuvat työelämän palvelukseen, eivät ole kooltaan yhtä suuria. Tästä syystä syntyy monenlaisia seurauksia, jotka uhkaavat yhteiskuntamme rakenteita. Työvoimapula, julkisen talouden tuottavuusvaje ja väestöllisen huoltosuhteen kääntyminen ovat kaikki tuttuja käsitteitä lehtien palstoilla käytävästä keskustelusta. Nuoret ikäluokat kuormittuvat työtaakasta ja heille asetettavista vaatimuksista. Monet puhuvat ”pullamössö”-sukupolvesta, mutta nuorten syrjäytyminen opintieltä ja työelämästä on joka tapauksessa totta. On vaarana, että menetämme kokonaisen sukupolven verran tulevaa työvoimaa, mikä entisestään pahentaa työvoimapulaa.
Salon ja Kiikalan tilanne ei Nokian ongelmista huolimatta näytä lainkaan huonolta, jos verrataan laajoihin alueisiin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Salon seutu on maamme yksi elinvoimaisimmista alueista sijaintinsa ja aktiivisen elinkeinopolitiikan ansiosta. Salo saavuttaa joka vuosi muuttovoittolukuja eikä työvoimapula tule olemaan niin suuri ongelma täällä kuin muualla. Paljon on siis kiinni siitäkin, mitä täällä itse päätetään tehdä. Kyllä niitä uusia teknologia-ihmeitä kehitetään täällä Suomen Piilaaksossa jatkossakin.
Olen tutkinut Kunta- ja aluejohtamisen alan pro Gradu –tutkielmassani ”Kaupunkibrändin luomista Salon kaupungissa”. Pelkistetysti sanoen olen selvittänyt, minkälaisilla toimilla Salon kaupunki markkinoi itseään, jotta yhä useampi uusi asukas tai yritys päätyisi muuttamaan Saloon. Olen vakuuttunut siitä, että Salolla on käytössään monipuolinen ja vaikuttava keinovalikoima kaupungin brändityössä, joka auttaa houkuttelemaan uusia toimijoita kaupungin alueelle. Aihetta synkistelyyn ei siis juuri nyt ole, vaikka se suomalaiseen mielenmaisemaan hyvin sopiikin. Paljon on kiinni meistä itsestämme.
Arvoisat kuulijat,
Tänä päivänä Suomen turvallisuuspoliittinen asema on vakaa. Neuvostoliiton romahtaminen mahdollisti 20 vuotta sitten Suomelle aivan uuden poliittisen liikkumavaran. Suomi ei olisi nykypäivänä Euroopan Unionin jäsen, meillä ei olisi maksuvälineenä euro, eikä maamme olisi yhteistyössä NATOn kanssa, jos Neuvostoliitto ei olisi kaatunut. Toisaalta myös Suomen ja Venäjän väliset suhteet ovat nykyään toimivat ja vakaat. Venäjän sisäistä liikehdintää tulee tarkkailla kuitenkin aistit herkkinä, sillä juuri pidetyt parlamenttivaalit osoittivat poliittisen kentän voimasuhteiden muutoksia myös Venäjällä. Demokratia on Venäjällä vielä kovin nuori ilmiö.
Olen itse päässyt todistamaan vierestä nuoren demokratian ja juuri itsenäistyneen kansakunnan tunnelmia helmikuussa 2008. Palvelin tuolloin Kosovossa KFOR-operaatiossa suomalaisen Alfa-komppanian partionjohtajana. Oma partioni vietti juuri itsenäistymispäivän ja sitä seuranneen riehakkaan yön alueenvalvontatehtävissä Lipljanin kaupungin ympäristössä. Ilotulitusten lisäksi ympärillämme näkyi ja kuului jatkuvaa rynnäkkökiväärien sarjatulta, jolla Kosovon albaanit juhlistivat maataan. Tapahtumat olivat todellakin ainutlaatuisia ja mieleenpainuvia.
94-vuotias Suomi juhlii syntymäpäiväänsä elinvoimaisena, hyvinvoivana ja katse kirkkaasti tulevaisuudessa. Nyt nähtävillä oleva Suomi on historian osiensa summa, joka koostuu kaikkien niiden suomalaisten työstä, jotka ovat sen vuosien varrella tehneet. Alkutahdit itsenäiselle Suomelle löivät 1800-luvulla suomalaisuusaatteen edistäjät, itsenäistymishetkellä uusi sukupolvi jaksoi uskoa asiaansa. Kovimman työn itsenäisyyden eteen tekivät suomalaiset miehet ja naiset talvi- ja jatkosodassa. Oman osuutensa ovat tehneet suuret ikäluokat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa. Suomi menestyy tällä hetkellä kansainvälisissä vertailuissa erinomaisesti ja tämän päivän suomalaiset koululaiset ovat maailman huippuluokkaa. On kaikki syy luottaa Suomen loistavaan tulevaisuuteen myös tulevina vuosikymmeninä.
Hyvät kuulijat, kuten jalkaväenkenraali Adolf Ernrooth on todennut ”Suomi on hyvä maa ja paras meille suomalaisille”. Haluan kiittää tästä mahdollisuudesta päästä puhumaan oman synnyinpaikkakuntani itsenäisyyspäivän juhlaan ja toivottaa teille kaikille kiikalalaisille erittäin arvokasta ja iloista itsenäisyyspäivää!"
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
