Marjalaakson Tarinat

Maltti on valttia (vastine Erkki Laatikaisen kolumniin, 3.1. KSML)

2012-01-09T11:13:00.000+02:00

Maakuntalehtemme entinen päätoimittajaja vastikään kolumnistin rooliin hätiin huudettu Erkki Laatikainen sivalteli(3.1. KSML) varsin terhakkaasti kuntauudistuksesta. Voisi jopa sanoa, ettämaakunnan mies otti melko subjektiivisesti kantaa. Kunnallistieteidenmaisteriopiskelijan näkökulmasta katsottuna täytyy todeta, että hämmästelinsuuresti professoritason miehen kommentointia ajankohtaiseen aiheeseen.

Ymmärrän kyllä hyvin, että Laatikaisenasiantuntevaa mielipidettä moni kunnioittaa. Olettaisin kuitenkin itseään jamuita kunnioittavan analyyttisen ajattelijan kykenevän odottamaanvaltiovarainministeriön tutkimus- ja selvitystyön valmistumista. Juuri sensamaisen työn, johon meillä Keski-Suomen ihmisilläkin on mahdollisuus antaa omapanoksemme maaliskuussa alueellisen kuulemiskierroksen yhteydessä.

Laatikainen kirjoittaa muun muassaLaukaan ja Muuramen kaatumisesta Jyväskylään. Hän maalailee kuvaa Jyväskylästämaakunnan mahti-isäntänä ja naapurikuntien simputtajana, jonka toimethajottavat Keski-Suomea. Ei voi olla niin, että vuonna 2012 maakunnanpääkaupungin etu olisi erilainen kuin muun maakunnan. Jättäkäämme moinenkylätappelu.

Kansainvälisessä kilpailussa Jyväskylänvahvuudet ovat myös naapurikuntien vahvuuksia, aivan kuten keskuskaupungintappiotkin näkyvät myös muualla maakunnassa. Nyt ei tarvita kiihkoilua suuntaantai toiseen. Tarvitaan malttia, sovinnaisuutta ja keskustelukykyä. Niitäominaisuuksia, jotka suomalaisten eduksi ympäri maailman luetaan.

Olli Marjalaakso

Opiskelija, Kunta- ja aluejohtamisenmaisteriohjelma

Jyväskylä

Tämä vastine on lähetetty 5.1.sanomalehti Keskisuomalaisen toimitukseen ja julkaistiin 11.1.2012 lehdessä.

Juhlapuhe Kiikalan itsenäisyyspäiväjuhlassa 6.12.2011

2011-12-06T14:28:00.001+02:00

Sain kunnian pitää itsenäisyyspäivän juhlapuheen synnyinpaikkakuntani Kiikalan itsenäisyyspäiväjuhlassa tänään. Alla puhe on luettavissa. Tuntuu mukavalta olla kotona, Kiikalassa.

"Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisa kiikalalainen juhlayleisö, hyvät naiset ja herrat,

Itsenäisyyden saavuttaminen oli Suomen kansan yhteinen tahto, joka myös toteutui, mutta sen säilyttämien edellytti merkittäviä uhrauksia. Me nuoret suomalaiset olemme näistä uhrauksista kiitollisia ja ylpeitä. Kiitos hyvät veteraanit: Teoillanne luotiin myös perusteet nykyisen Suomen yhteiskunnan hyvinvointiin, joka kestää tuulet ja tuiskut. Euroopan maiden velkakriisit ovat vain pieni välirasti, josta löydämme vielä yhteisymmärryksen kaikkien hyväksi. Itsenäisyyspäivänä on hyvä tilaisuus muistella sitä, miten olemme tähän päivään tulleet, arvioida ajankohtaisia yhteiskuntamme haasteita ja ounastella tulevaisuuden tuomia muutoksia.

Ennen kuin käyn pohtimaan Suomen tietä itsenäisyyteen, haluan meidän kaikkien hetken verran analysoivan sanaa ”itsenäisyys”. Itsenäisyys, mitä se itse kullekin meistä tarkoittaa? Yhdelle se tarkoittaa vapautta olla oma itsensä ja ilmaista omia ajatuksiaan, tai se voi tarkoittaa ylpeyden tunnetta synnyttävää siniristilippua ja Maamme-laulua. Toiselle se merkitsee turvallisuutta, pysyvyyttä ja oman olemassaolon tunnustusta. Jollekin toiselle itsenäisyys tuo mieleen Kunniaa, Velvollisuutta ja Tahtoa puolustaa omaansa.

Minulle kansakuntamme itsenäisyys tarkoittaa edellä mainittujen asioiden lisäksi ennen muuta kaikkien ihmisten vapaata mahdollisuutta saada ottaa vastuuta itsestään ja lähimmäisistään, sekä vapautta iloita vastuun ottamisen jälkeen töiden tuloksista.

Mahdollisuuksista ottaa vastuuta ja saada vapautta on Suomen kansa historiansa aikana monesti taistellut – sekä sotaisempiin että rauhanomaisempiin keinoihin tarttuen.

Kauan kestäneen Ruotsin valtakauden jälkeen Suomi siirtyi vuonna 1809 Venäjän keisarikunnan alaiseksi autonomiseksi suurruhtinaskunnaksi. Alkoi kansallisen heräämisen aika ja erityisesti 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla luotiin itsenäisen Suomen perusta. Suomi kehittyi hyvin itsenäiseksi osaksi venäläistä imperiumia. Saimme oman rahan, joka loi itsenäisyydelle symbolista pohjaa. Suomen suurruhtinaskuntaan kehittyi vähitellen oma lehdistö, kulttuurivaikuttajien joukko sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen areenat. Näistä aineksista syntyi suomalaisuusaate, joka oli omiaan edistämään suomalaista kieltä ja kulttuuria.

1800- ja 1900-lukujen vaihteen sortokaudet ja venäläistämisyritykset voimistivat suomalaisten kansallisuustuntoja ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä tulivat ratkaisevat hetket Suomen itsenäisyyden kannalta. Venäjällä tsaarin valta oli heikoimmillaan ja kansa oli tyytymätön keväällä 1917. Venäjällä levottomuudet kehittyivät vallankumouksiksi, ja Suomi käytti tilaisuuden hyväkseen. Hajonnut keisarikunta ja juuri syntymäisillään ollut Neuvosto-Venäjä olivat liian heikkoja pitämään Suomesta kiinni. Lopulta 6. päivänä joulukuuta 1917 uusi kansallisvaltio oli syntynyt Pohjolaan.

Suomen itsenäisyys alkoi myrskyisällä vuodella. Itsenäisyystavoite oli kaikkien kansalaisten yhteinen, mutta poliittisesti kansa oli kuitenkin varsin kahtiajakautunut. Kansalaissodan taustat ja syyt olivat syvällä yhteiskuntaluokkien välisissä eroissa, ammattimaisesti kehittyneen työväenliikkeen työtaisteluherkkyydessä ja toisaalta myös molempien poliittisten ääripäiden radikalisoitumisessa. Alkuvuonna 1918 syttynyt kansalaissota oli raaka, väkivaltainen ja ihmisarvoa tuntematon ajanjakso, jonka aikana moni kiikalalainenkin menetti henkensä.

Suomalalaisesta luonteenlaadusta kertoo mielestäni paljon se, että avoimet aseelliset taistelutoimet eivät kestäneet kuitenkaan kauaa. Verenvuodatus lopetettiin ja alettiin hoitaa asioita demokratian keinoin. Yksilön tasolla kivut ja henkiset arvet tietenkin parantuivat kovin hitaasti, mutta yhteiskuntaa rakennettiin yhdessä kovalla tohinalla.

1920- ja -30 –luvut olivat suomalaisen yhteiskunnan kehittymisen aikaa. Kauan rauhanaikaa ei kuitenkaan ehditty elää, kun eurooppalainen kuohunta aiheutti suurvaltojen etupiirijakoa ja jännitteitä, jotka vaikuttivat maailmanlaajuisesti. Lopulta, marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1939, Suomikin oli osa toista maailmansotaa ja maamme itsenäisyys oli vaakalaudalla. 105 päivää kestäneessä Talvisodassa ja sitä seuranneissa Jatkosodassa sekä Lapin sodassa Suomen itsenäisyyttä on koeteltu rankimmin koko maamme historiassa.

Vain parikymmentä vuotta aiemmin kansa oli kahtiajakautuneessa tilanteessa. Taisteluissa olivat olleet vastakkain naapurit ja saman kylän miehet. Nyt nämä saman kylän miehet olivat samalla puolella rintamalinjaa, samoissa pataljoonissa, samoissa komppanioissa ja samoissa joukkueissa. He olivat vastassa yhteistä vihollista, Puna-armeijaa, jonka piti omien suunnitelmiensa mukaan marssia päivässä Helsinkiin ja liittää Suomi juhlavasti osaksi Neuvostoliittoa, jo aiemmin liitettyjen neuvostotasavaltojen joukkoon. Vastapuolella oli valtava miesylivoima ja kalustollinen ylivoima, mutta suomalaisilla sotilailla oli jotakin paljon voimakkaampaa puolellaan – urhoollisuus, isänmaan rakkaus, suomalainen sisu ja Talvisodan henki.

Moni joutui tekemään maamme itsenäisyyden eteen suuria uhrauksia. Monet menettivät henkensä tai lähimmäisensä, jotta myöhemmät sukupolvet ja mekin tänä päivänä voisimme elää itsenäisessä ja vapaassa Suomessa. Siksi on hyvin tärkeää, että perinne sankarihaudoille laskettavasta seppeleestä jatkuu itsenäisyyspäivänä myös seuraaville sukupolville ja että hekin osaavat arvostaa niitä miehiä ja naisia, jotka antoivat henkensä isänmaan puolesta.

Itsenäisyytemme oli todella hiuskarvan varassa jatkosodan loppuvaiheilla. Jokainen taisteluissa tai kotirintamalla palvellut mies ja nainen oli rasitettu äärimmilleen. Onneksemme Suomen valtiojohto sai solmittua Neuvostoliiton kanssa erillisrauhan. Jokainen tuona aikana rintamalla taistellut ja kotirintamalla työtä tehnyt ansaitsee meidän nuorempien nöyrän kiitoksen. Ilman tuota panosta kohtalomme olisi voinut olla sama kuin virolaisen veljeskansamme kohtalo. Suuri osa isovanhemmistamme olisi kuollut Neuvostoliiton vankileireillä. Olisimme menettäneet mahdollisuuden vapauteemme ajatella ja ilmaista itseämme sekä mahdollisuuden ottaa itsenäisesti vastuuta maamme kehityksestä. Konkreettisesti ajatellen, maamme olisi vaipunut vuosikymmeniä kestävään taantumaan. Nyt vasta ottaisimme ensimmäisiä askelia eurooppalaisena kansakuntana.

Sota-ajasta toipuminen oli raskas tehtävä pienelle kansalle. Maa-alueita oli rauhansopimuksessa menetetty Neuvostoliitolle ja raskaat sotakorvaukset oli maksettavana. Karjalaisten asuttaminen oli mittakaavaltaan historiallisen suuri ponnistus. Tämä asia konkretisoitui minulle viime keväänä ollessani opiskelemassa Southamptonin yliopistossa. Olin eräällä kurssilla, jonka luennoitsija mainitsi karjalaisten evakkojen asuttamisen yhtenä aikansa vaikuttavimmista muuttoliikkeistä. Kurssi oli maahanmuuton analyysikurssi ja kyseisellä luennolla käsiteltiin suurimpia Euroopan sisäisiä muuttoliikevirtoja kautta historian.

Lisäksi 40-luvun lopulla syntyi ensimmäinen sota-ajan jälkeinen sukupolvi eli nk. suuret ikäluokat, jotka toivat eloa ja toivoa tulevaisuuteen. Sotakorvaukset Neuvostoliitolle maksettiin ennätysnopeassa tahdissa ja merkittävä tapahtuma 50-luvun alkupuolella olivat Helsingin Olympialaiset vuonna 1952. Ne antoivat uutta potkua suomalaiseen kulttuuriin ja urheiluelämään.

Suomi nousi sotien jälkeen nopeasti pieneksi suureksi maaksi. Suomi on ollut olennainen osa kehittynyttä läntistä maailmaa, voi sanoa itseään suuremmalla panoksella. Ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat lähtivät Suezille jo 55 vuotta sitten, metsä- ja metalliteollisuus kehittyi 60- ja 70- luvuilla sekä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen aloitettiin. Suomi kaupungistui voimakkaasti ja maaseudun rakennemuutos vapautti isot määrät työntekijöitä uusien alojen pariin.

Vähitellen Suomesta kehittyi edistyksellisen teollisen osaamisen maa. Maa, jossa valmistettuja tuotteita myytiin ja rahdattiin sekä itään että länteen. Raskaiden sotakorvausten maksaminen edellytti tehokkaan ja tuottavan metalliteollisuuden aikaansaamista pieneen maahamme. Edelleen sotakorvausten jälkeen jatkunut idänkauppa loi edellytyksiä metalliteollisuudelle, josta on kehittynyt kansantaloutemme yksi kivijaloista. Paljon hyvää tällekin seudulle tuonut Nokia oli myös aikoinaan riippuvainen idänkaupasta, josta saaduilla varoilla se aloitti tuotekehityksen, joka myöhemmin mahdollisti Nokian nousemisen maailman suurimmaksi matkapuhelinvalmistajaksi.

Nuoren ihmisen silmissä näyttää siltä, että meillä olisi paljonkin opittavaa sodanjälkeiseltä sukupolvelta, joka uhrasi omastaan, jotta heidän lapsensa ja lapsenlapsensa saisivat paremmat edellytykset ja mahdollisuudet sivistykseen. Sivistykseen, joka edesauttaa taas yhteiskunnan kehittymistä. Pidän tätä suurimpana suomalaisena sodanjälkeisenä tekona, joka oli koko sen sukupolven yhteinen ”projekti”. Aivan tällaista henkeä tai ponnistusta tuskin on näkyvissä tulevaisuudessa – yksilöllisen elämänmenon viedessä voiton yhteisöllisyydestä.

Siihen kuitenkin uskon, että suomalaisia ahkeruuden menestystarinoita tulemme näkemään jatkossakin. Ne ovat kooltaan pienempiä, eivät siis koko kansan yhteisiä projekteja, mutta määrältään lukuisampia. Nykyään Suomi ja Salon seutu ovat huippuluokan osaajia monilla aloilla. Ainoa oljenkorsi ei liity teknologiateollisuuteen, vaan huippuosaamista löytyy myös konepajateollisuudessa, metsäteollisuuden uusissa innovaatioissa sekä myös hyvinvointialan palvelutuotannossa.

Suomalaisella kekseliäisyydellä, sisulla ja ahkeruudella on tänä päivänä mahdollista pärjätä missä päin maailmaa tahansa. Tässä on globalisaation positiivinen puoli. Tieto, ihmiset ja pääoma liikkuvat yhä nopeammin ja helpommin rajojen yli kuin ennen. Ketterät, luotettavat ja laadukkaat toimijat voittavat kilpailun. Suomalaisen työn valtti onkin sen laadussa ja luotettavuudessa, ei hinnassa tai määrässä. Osaamista maassamme riittää. Tuotekehityksenkin osaamme, mutta suurin ongelma liittyy myynnin seuraavaan askeleeseen, markkinointiin ja vientiin. Suomalaisuuteen, kun ei sisäsyntyisesti kuulu itsensä kehuminen ja mainoslauseet.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan suurimman haasteen tulee asettamaan väestön ikääntyminen. Suuret ikäluokat ovat työuransa tehneinä jäämässä eläkkeelle. Nuoremmat ikäluokat, jotka astuvat työelämän palvelukseen, eivät ole kooltaan yhtä suuria. Tästä syystä syntyy monenlaisia seurauksia, jotka uhkaavat yhteiskuntamme rakenteita. Työvoimapula, julkisen talouden tuottavuusvaje ja väestöllisen huoltosuhteen kääntyminen ovat kaikki tuttuja käsitteitä lehtien palstoilla käytävästä keskustelusta. Nuoret ikäluokat kuormittuvat työtaakasta ja heille asetettavista vaatimuksista. Monet puhuvat ”pullamössö”-sukupolvesta, mutta nuorten syrjäytyminen opintieltä ja työelämästä on joka tapauksessa totta. On vaarana, että menetämme kokonaisen sukupolven verran tulevaa työvoimaa, mikä entisestään pahentaa työvoimapulaa.

Salon ja Kiikalan tilanne ei Nokian ongelmista huolimatta näytä lainkaan huonolta, jos verrataan laajoihin alueisiin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Salon seutu on maamme yksi elinvoimaisimmista alueista sijaintinsa ja aktiivisen elinkeinopolitiikan ansiosta. Salo saavuttaa joka vuosi muuttovoittolukuja eikä työvoimapula tule olemaan niin suuri ongelma täällä kuin muualla. Paljon on siis kiinni siitäkin, mitä täällä itse päätetään tehdä. Kyllä niitä uusia teknologia-ihmeitä kehitetään täällä Suomen Piilaaksossa jatkossakin.

Olen tutkinut Kunta- ja aluejohtamisen alan pro Gradu –tutkielmassani ”Kaupunkibrändin luomista Salon kaupungissa”. Pelkistetysti sanoen olen selvittänyt, minkälaisilla toimilla Salon kaupunki markkinoi itseään, jotta yhä useampi uusi asukas tai yritys päätyisi muuttamaan Saloon. Olen vakuuttunut siitä, että Salolla on käytössään monipuolinen ja vaikuttava keinovalikoima kaupungin brändityössä, joka auttaa houkuttelemaan uusia toimijoita kaupungin alueelle. Aihetta synkistelyyn ei siis juuri nyt ole, vaikka se suomalaiseen mielenmaisemaan hyvin sopiikin. Paljon on kiinni meistä itsestämme.

Arvoisat kuulijat,

Tänä päivänä Suomen turvallisuuspoliittinen asema on vakaa. Neuvostoliiton romahtaminen mahdollisti 20 vuotta sitten Suomelle aivan uuden poliittisen liikkumavaran. Suomi ei olisi nykypäivänä Euroopan Unionin jäsen, meillä ei olisi maksuvälineenä euro, eikä maamme olisi yhteistyössä NATOn kanssa, jos Neuvostoliitto ei olisi kaatunut. Toisaalta myös Suomen ja Venäjän väliset suhteet ovat nykyään toimivat ja vakaat. Venäjän sisäistä liikehdintää tulee tarkkailla kuitenkin aistit herkkinä, sillä juuri pidetyt parlamenttivaalit osoittivat poliittisen kentän voimasuhteiden muutoksia myös Venäjällä. Demokratia on Venäjällä vielä kovin nuori ilmiö.

Olen itse päässyt todistamaan vierestä nuoren demokratian ja juuri itsenäistyneen kansakunnan tunnelmia helmikuussa 2008. Palvelin tuolloin Kosovossa KFOR-operaatiossa suomalaisen Alfa-komppanian partionjohtajana. Oma partioni vietti juuri itsenäistymispäivän ja sitä seuranneen riehakkaan yön alueenvalvontatehtävissä Lipljanin kaupungin ympäristössä. Ilotulitusten lisäksi ympärillämme näkyi ja kuului jatkuvaa rynnäkkökiväärien sarjatulta, jolla Kosovon albaanit juhlistivat maataan. Tapahtumat olivat todellakin ainutlaatuisia ja mieleenpainuvia.

94-vuotias Suomi juhlii syntymäpäiväänsä elinvoimaisena, hyvinvoivana ja katse kirkkaasti tulevaisuudessa. Nyt nähtävillä oleva Suomi on historian osiensa summa, joka koostuu kaikkien niiden suomalaisten työstä, jotka ovat sen vuosien varrella tehneet. Alkutahdit itsenäiselle Suomelle löivät 1800-luvulla suomalaisuusaatteen edistäjät, itsenäistymishetkellä uusi sukupolvi jaksoi uskoa asiaansa. Kovimman työn itsenäisyyden eteen tekivät suomalaiset miehet ja naiset talvi- ja jatkosodassa. Oman osuutensa ovat tehneet suuret ikäluokat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa. Suomi menestyy tällä hetkellä kansainvälisissä vertailuissa erinomaisesti ja tämän päivän suomalaiset koululaiset ovat maailman huippuluokkaa. On kaikki syy luottaa Suomen loistavaan tulevaisuuteen myös tulevina vuosikymmeninä.

Hyvät kuulijat, kuten jalkaväenkenraali Adolf Ernrooth on todennut ”Suomi on hyvä maa ja paras meille suomalaisille”. Haluan kiittää tästä mahdollisuudesta päästä puhumaan oman synnyinpaikkakuntani itsenäisyyspäivän juhlaan ja toivottaa teille kaikille kiikalalaisille erittäin arvokasta ja iloista itsenäisyyspäivää!"

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Back in Finland - hallitusohjelmaa ja kesätöitä.

2011-07-07T17:21:00.002+03:00

Kotimaahan on palattu ja arki koittaa. Kesä menee töissä Helsingin Kalliossa sijaitsevassa Kuntaliiton toimitalossa, jota myös tuttavallisemmin Kuntataloksi kutsutaan.

Luen juuri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmaa samalla, kun matkustan junalla Helsingistä kohti Jyväskylää. Viimeisen kirjoituksen lopussa mainitsin tulevan hallitusohjelman ja mielenkiinnon sen sisältämistä linjauksista.

Nyt on aikaa kulunut, vettä virrannut Tammerkoskessa ja monivivahteiset hallitusneuvottelutkin ovat päättyneet. Hallitusneuvottelutulosta (hallitusohjelmaa) täytynee tarkastella erikseen tulevissa kirjoituksissa huolellisemmin ja laajemmin.

Kuusi erilaista puoluetta ohjelmasta neuvotteli ja jokainen näyttää voittaneen sekä hävinneen. Niin kai se neuvotteluissa yleensä menee - kaikkea ei voi saada, sillä muuten kyseessä olisi yhden poppoon sanelupolitiikka.

Hyvää heinäkuun aloitusta kaikille ja rentouttavia kesäpäiviä! Niitä nimittäin tarvitaan, kun syksyllä taas alkaa totisempi aherrus.

PS. Saas nähdä, minkälaisen hämmennyksen ja hurmoksen Salon oma poika (muuan Sauli N.) saa aikaan tulevien 7 kk:n aikana...

Veronmaksuhalukkuus vs. Lafferin käyrä

2011-05-25T19:23:00.001+03:00

Suomalaiset ovat, muiden pohjoismaalaisten tapaan, olleet aina yllättävän halukkaita maksamaan veroja valtiolle ja kunnille. Onhan verotus avainasemassa hyväksi havaitun pohjoismaalaisen hyvinvointiyhteiskuntamallin rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Kukapa ei maailman parhaasta yhteiskuntamallista pitäisi?

Silti minua ihmetyttää se valtava vimma, joka suurella osalla suomalaisista on. Nimittäin se veronmaksuvimma, jota sivistyneemmin myös veronmaksuhalukkuudeksi kutsutaan. Monissa kyselyissä ennen kuluneen kevään eduskuntavaaleja jälleen kysyttiin suomalaisilta perinteiseen mustavalkoiseen tapaan: Kumpi on mielestänne parempi keino talouden tasapainottamiseksi, verojen korotus vai menoleikkaukset?

Ensimmäisenä tulee mieleen näitä kyselyjä ja niiden tuloksia lukiessa UKK:n legendaarinen lausahdus: Saatanan tunarit!

Onko olemassa muitakin talouden tasapainottamisen keinoja?

Ihan kuin tämä talouden hoitaminen olisi pelkästään verojen korotusten tai menoleikkausten varassa. Esimerkiksi kunnilla on vielä lukuisia käyttöönottamattomia tuottavuuden tehostamiskeinoja. Näitä keinoja ovat mm. palvelusetelit, SoTe-alan yrityksien palvelut, kansalaisjärjestöt ja muut kolmannen sektorin toimijat, digitaaliset /sähköiset sovellukset palveluiden järjestämisessä. Mitä jos se hyvinvointiyhteiskunta ja sen tuottamat palvelutkin vääntäytyisivät tänne Internetin ihmeelliseen maailmaan, me asiakkaat ja kuntalaiset olemme jo täällä.

Olen jo vuosia ihmetellyt sitä, etteivät poliittiset päätöksentekijät pääse millään aatteellisista poteroistaan ylös ja tunnusta, että jokin välimuotokin verojen korotuksilla ja juustohöylällä on olemassa.

Kirjoitan aiheesta, koska pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamalli on tällä menolla hinnoittelemassa itsensä ulos maailmanlaajuisesta kilpailusta. Samalla kokonaisveroaste sekä etenkin työn ja pääoman verotus ovat liian korkealla, jotta voisimme tosissamme puhua Suomen kilpailukyvystä ja kestävästä talouskasvusta.

Lafferin käyrä - sosialistin painajainen

Lafferin käyrä selkeyttää tätä kokonaisveroasteen problematiikkaa. Se on ekonomisti Arthur Lafferin kehittämä yksihuippuinen käyrä (kuvio 1), joka kuvaa valtion verotulokertymää suhteessa kokonaisveroasteeseen. Katsotaanpa!

Kuvio 1. Lafferin käyrä (Wanniski, J. (1978) Taxes, revenues and the "Laffer curve". The Public Interest.)

Nyt jo nokkelimmat tekivätkin huomion, ettei kunnallisveroprosentin, tai minkään muun veron nostaminen, maailman tappiin asti olekaan se fiksuin mahdollinen keino. Helppo ja vasemmistolainen keino se kylläkin on, mutta mitään fiksua siinä ei ole. Kuvio siis selventää seuraavan tosiasian: Verotulokertymän maksimipiste on kokonaisveroasteen ollessa jossakin 35 % ja 70 % välimaastossa. Kun maksimi ylitetään, valtion verotulot kääntyvät täten laskuun.

Suomen kokonaisveroaste on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana, kuten YLE eilen uutisoi. OECD:n mukaan (kuvio 2) Suomen kokonaisveroaste oli vuonna 2010 42,2 %, kun viisi vuotta aiemmin se oli melkein kaksi prosenttiyksikköä korkeampi. Silti olemme EU15 -maiden joukossa keskimääräistä kovempi verottaja. Ylen uutisen mukaan kovimmin ovat verottaneet mm. Portugali, Kreikka ja Italia. Viimeaikaisiin uutisiin vedoten, veroastetta nostamalla ei portti taivaaseen aukene - lainaneuvotteluihin kyllä.

	2005	2006	2007	2008	2009	2010
Suomi	44,0	43,5	43,0	43,1	43,1	42,2
EU 15	39,6	39,7	39,6	39,2
OECD	35,2	35,4	35,4	34,8

Kuvio 2. Kokonaisveroaste Suomessa, EU15-maissa ja OECD-maissa (prosenttia bruttokansantuotteesta) (Lähde: OECD, Tilastokeskus)

Voisiko Suomi olla uranuurtaja pohjoismaiden joukossa ja näyttää, miten kokonaisveroastetta laskemalla, työntekoon ja -teettämiseen kannustamalla sekä elinkeinorakennetta monipuolistamalla voidaan pitää hyvinvointiyhteiskunta raiteilla? Valtion ei tarvitsekaan olla kansalaisten äiti, vaikka joku ehkä niin haluaisikin.

Ettei sanailu loppuisi vielä tähän niin otanpa esille Tilastokeskuksen eilen julkistaman uutisen "Verot vauhdittavat inflaatiota". Tekstissä inflaatioasiantuntijaksi tituleerattu Ilkka Lehtinen varoittaa, että "EU-maiden inflaatio ei johdu talouden ylikuumenemisesta, vaan veronkorotuksista ja kansainvälisiltä markkinoilta tulevista hintapaineista".

Mielestäni kaikkien meidän veronmaksuhalukkaiden kansalaisten tulisi miettiä hieman tarkemmin ja kriittisemmin seuraavan kerran, kun vastaamme kysymykseen "Kumpi on mielestänne parempi keino talouden tasapainottamiseksi, verojen korotus vai menoleikkaukset?"

Vastakysymykseksi voisikin tokaista, eikö näitä kyselyjä voisi suunnitella jokin hieman talousfiksumpi toimija vai voinko valita välimuodon näistä kahdesta.

PS. Uutta hallitusohjelmaa odotellessa.

"Smartphone, not Nokia"

2011-04-02T17:26:00.001+03:00

Selailin luentomuistiinpanojani digitaalisen markkinoinnin luennoilta. Nyt on pakko blogata yhdestä havainnostani.

Luennoitsijamme Mike Lister esitteli markkinoinnin muutosta viime vuosikymmeninä ja kävimme muutosta läpi erilaisten palveluinnovaatioiden (Facebook, eBay, Twitter, LinkedIn) ja laitteiden (älypuhelimet, iPad ym.) kehitysaskelten kautta.

Herra Lister havainnoillisti minulle (suomalaiselle vaihto-opiskelijalle) monta eri asiaa teknologiamarkkinoiden kehityksestä muutamassa sekunnissa. Hän nimittäin heitti Nokia-merkkisen puhelimensa lattialle säpäleiksi ja kokosi sen uudelleen toimintakuntoon.

Hän sanoi: "You can see how good the Nokia engineers are with hardware but not with software."

Seuraavan digitaalisen maailman kehitysaskeleen luennoitsija niputti tokaisuun "Now we are taking a huge leap forward to smartphone, not Nokia".

Lopuksi herra Lister tyytyi toteamaan olevansa vanhempi hajamielinen mies, joka tarvitsee juuri Nokian kaltaista matkapuhelinta - ei liian kallis hukattavaksi, ei liian herkkä tiputettavaksi.

P.S. Nyt ainakin tiedän mihin asiakassegmenttiin Nokia on lyönyt kuin kuuma veitsi voihin.

Spring Term & Easter Break

2011-04-01T23:59:00.002+03:00

Viimeisestä kirjoituksesta on ehtinyt jo vierähtää hetki aikaa. Kaksi kuukautta on kulunut ja mies on monia Southamptonin yliopiston yhteiskunta- ja johtamistieteiden luentokokemuksia rikkaampi. Mieleenpainuvia muistoja ovat tarjonneet myös hetket englantilaisen byrokratian, eri kulttuureita edustavien vaihto-opiskelijakavereiden ja kuvankauniiden brittiläisten maisemien kanssa.

Yksi näistä hetkistä oli, kun otin kuvan puusta New Forestin kansallispuistossa Lyndhurstin keskuksen tuntumassa auringonlaskun aikaan. Kuva on nyt teidänkin ihasteltavana uudistuneen blogini taustakuvana.

Eräs toinen muistelemisen arvoinen hetki oli, kun palautin ensimmäisen esseeni vaihdon aikana. Kyseinen hetki oli muutama viikko sitten. Esseen aiheena oli vertailla kahden erilaisen maan väestön terveysprofiileja. Valitsin itseoikeutetusti kotimaani Suomen ja Burman - kovin erilaisen maan Etelä-Aasiasta. Kiehtovin osuus esseen kirjoittamisessa oli aiheeseen perehtyminen, sillä en ole kotiyliopistossani Tampereella opiskellut lainkaan terveystieteitä ja verrattain vähälle on jäänyt myös perehtyminen väestöllisiin tilastoihin.

Tulihan kursseihinkin muutoksia sitten alkuvalintojen. Vaihdoin Global Governance -kurssin pois päällekkäisyyksien vuoksi ja valitsin tilalle markkinointia. Uuden kurssin nimi on 'Digital Marketing - Engaging with the customer'. Tätä valintaa en ole hetkeäkään katunut. Teemme kolmen brittiopiskelijan kanssa parhaillaan I Love Soton Food -kampanjaa, joka on osa markkinointikurssin suoritusta. Tästä on varmasti paljon hyötyä jatkoa ajatellen.

Tänään alkoi kevättauko, joka kestää kuukauden päivät. Tauon aikana on tarkoitus tehdä opiskelutehtäviä ja hieman lomaillakin. Aika kuluu sukulaisten vieraillessa täällä Southamptonissa. Matka Edinburghiin on myös edessä seuraavan kuukauden aikana.

P.S. Tulee tuossa ensi viikolla hoidettua kansalaisvelvollisuus käymällä äänestyskopilla Suomen Lontoon Suurlähetystössä. Muistakaa siis käydä äänestämässä!

Ensimmäinen opiskeluviikko @ Southampton

2011-02-02T11:00:00.000+02:00

Uusi viikko Iso-Britanniassa on hyvässä vauhdissa. Minulle uusi viikko tarkoittaa uusia kursseja ja mielenkiintoista akateemista elämää Southamptonin yliopistossa. Sunnuntaina uusilla vaihto-opiskelijoilla oli yhteinen tilaisuus, jossa saksalaiset olivat suorittaneet varsinaisen invaasion. Vitsailinkin heille vastavuoroisesta maihinnoususta Etelä-Englantiin. Heitto otettiin lempeästi huumorilla vastaan.

Kuluvan kevään aikana minulla on opinnoissa neljä kurssia. Kolme kurssia löytyvät pääaineeni "Social Statistics & Demography" alta. Yhden kurssin otin International Relations -aineesta ihan mielenkiinnon vuoksi. Aiemmin mainitut kolme kurssia käsittelevät kaikki jollakin tavalla väestön muutosta ja historiaa. Nimet kursseilla ovat seuraavat: Migration (suom. Muuttoliike), Population Processes in the Developed World (Väestöprosessit kehittyneessä maailmassa) ja Population and Health (Väestö ja terveys). Neljäs kurssi on nimeltään "Global Governance" ja tarkoittaa siis globaalia hallintaa.

Kaksi kurssia neljästä on jo alkanut. Migration ja Pop. Processes in the Developed World ovat antaneet esimakua minulle, mitä seuraavan kuuden kuukauden aikana voi olla odotettavissa. Erittäin mielenkiintoisia sisältöjä näytti kursseilla olevan. Ensin mainittu kurssi antaa rautaisannoksen kansainvälisen ja maiden sisäisen maahanmuuton historiasta, analysoinnista ja tulevaisuudesta.

Migration-kurssi on jo nyt, kahden luennon jälkeen, antanut hyviä näkökulmia maahanmuuttoon nykyajan ilmiönä. Uskon saavani kurssilta myös parannuksia krittiseen lukutaitoon, joka varmasti on hyödyksi monia maahanmuuttoa käsitteleviä kirjoituksia ja muita tekeleitä lukiessa. Kurssi on myös siksi erittäin hyvä, että luentojen teemat huomioivat eri koulukuntia edustavat kurssin osallistujat. Maahanmuuttoa tullaan lähestymään niin maantieteen, väestötieteen, taloustieteen, valtiotieteen, sosiaalipsykologian kuin sosiologiankin näkökulmien ja teorioiden kautta.

Population Processes in the Developed World -kurssi käsittelee kehittyneimpien maiden väestön kehitykselle ominaisia piirteitä. Historiaa ei myöskään tässä moduulissa syrjäytetä vaan kurssilla käydään ensimmäisten luentojen aikana läpi keskeisiä väestön kehitykseen vaikuttaneita ilmiöitä ihmiskunnan historian varrelta. Kurssilla tutustutaan myös syntyvyyden alenemiseen, raskaana olevien naisten ikärakenteeseen, parisuhdekäyttäytymisen muutoksiin (avoliitto, avioliitto, asumusero, avioero), elinaikaodotteen parannukseen, kasvaneisiin terveyseroihin, maahanmuuttoon ja viimeaikaisiin poliittisiin ohjelmiin, joilla pyritään vaikuttamaan väestölliseen kehitykseen.

Tänään on luvassa yliopiston järjestämä tervetuliaistapahtuma vaihto-opiskelijoille. Yliopiston johto, kansainvälisen osaston väki ja opiskelijajärjestön edustajat pitävät puheenvuoroja. Tulen varmasti käyttämään mahdollisuuden kampuksen esittelykierrokseen, joka on kyseisen pönötyksen jälkeen vapaaehtoisena ohjelmassa.

Huomenna viikko jatkuu Population and Health ja Global Governance kurseilla. Innolla odotan näitäkin kursseja alkaviksi. Mainiosti ovat siis Southamptonin opiskelut alkaneet.

Hyvin menee, mutta menköön!

Big Society -uudistus ja konservatiivien sisäinen taistelu

2011-01-26T16:01:00.000+02:00

Eräs The Daily Telegraphin palstoilta tilaa vievä keskustelunaihe on koalitiohallituksen alkuvuodesta käynnistämä Big Society -uudistus. Lukiessani maanantaipäivän lehteä huomasin mielenkiintoisen etusivun uutisen.

Uutisessa konservatiivien pitkäaikainen ja arvostettu MP (kansanedustaja) David Davis on huolestunut pääministeri Cameronin ja hänen kabinettinsa otteiden lipsumisesta äänestäjiin nähden. Otsikossa sanotaan: "Well off inner circle at No 10 in danger of losing touch with voters, warns Davis".

Lukijoille, jotka eivät vielä tarkalleen tiedä, mitä Big Society -uudistus käytännössä tarkoittaa, selvennän asiaa lyhyesti. Uudistuksen tavoitteena on suuri yhteiskunnallinen muutos. Muutoksen tuloksena on uusi ilmapiiri, joka voimaannuttaa paikallisen tason toimijat, ihmiset ja yhteisöt, rakentamaan Big Societyn.

Big Societyn ydinajatus on viedä valtaa pois poliitikoilta ja tuoda sitä tavallisille kansalaisille. Pääministeri Cameron ja hänen puolueensa haluavat, että yhteiskunta ja valtio nähdään erillisinä asioina. Yhteiskunta olemme me itse, valtio on vain päälle liimattua hallintohimmeliä.

Ihmisten ja yhteisöjen voimaannuttaminen ottamaan vastuu omasta kohtalostaan kuulostaa hyvin erilaiselta eri ihmisten korvissa.

Idealistisesti ajatteleva ihmisyksilö voi ajatella, että onpa hienoa, jos ihmiset saavat takaisin valtaa ja päätöksenteko on lähempänä kohdettaan. Tämä tuntuu olevan ainakin teoriassa monen konservatiivin märkä uni.

Big Societyn tyrmääjät väittävät, että uudistus on pelkkä kulissi, jolla Cameron peittää valtion menojen leikkausten rumat jäljet. David C. yrittää saada ihmiset tekemään ilmaiseksi sen, mistä he aikaisemmin ovat tottuneet saamaan palkkaa.

Konservatiivien vanha herrasmies, Cameronin kanssa Toryn puheenjohtajuudesta kilpaillut, MP David Davis otti osaa tyrmääjien talkoisiin The Daily Telegraphissa (24.1.2011). Davis kiinnitti huomiota siihen, että pääministerin sisäpiirin jäsenet ovat kaikki lähtöisin hyvistä oloista eivätkä ymmärrä äänestäjien tarpeita. Erityistä huolta parlamentin jäsen Davis kantoi brittiläisestä keskiluokasta, jota Big Society laajasti koskettaa.

Kansallisen terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmän menoleikkaustarve on määritelty hyvin laajaksi. Erityisesti usko Cameronin suureen yhteiskuntaan joutuu koetukselle niiden keskuudessa, jotka ovat tähän asti olleet viranomaisten avun varassa. Varmasti aiheellinen kysymys kuuluukin, kuka nyt heitä auttaa.

Hallitus tarjoaa vaihtoehtoiksi vapaaehtoistyötä ja hyväntekeväisyyttä. Ongelmana tässä on, että vaikka britit lahjoittavat rahaa hyviksi kokemiinsa tarkoituksiin, vapaaehtoistyö ei heille juuri maistu. Tässä tarjoaisin synteesiä pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskuntamallista ja Big Society -uudistuksesta.

Joka tapauksessa Big Society on merkittävä avaus eurooppalaisessa yhteiskuntapolitiikassa.

Olemme olleet liian helposti huutamassa valtiota apuun pulmassa kuin pulmassa. Olisiko oma apu sittenkin se paras apu?

Life in the UK & notes from newspapers

2011-01-24T21:59:00.004+02:00

Kirjoitan päivitettyyn blogiini pitkästä aikaa ja uuden vuoden lupaukseni on pitää blogi aktiivisena, jotta teillä lukijoilla olisi uusia tarinoita seurattavaksi. Tulen julkaisemaan tämän kevään aikana kirjoituksia opiskelusta täällä Iso-Britanniassa, opiskelijaelämästä Southamptonissa ja varmasti teen joitakin huomioita myös poliittisesta mylleryksestä.

Olemme nyt asuneet täällä Englannissa Elinan kanssa lähes kaksi viikkoa ja elämä alkaa sujumaan mallikkaasti. Kielen kanssa ei ole ongelmaa, puhuminenkin onnistuu jo sujuvasti. Kurssini Southamptonin yliopiston School of Social Sciences -yksikössä alkavat 2. helmikuuta. Saa nähdä, miten akateeminen englannin kieli minulta onnistuu.

Opiskelusta tai opiskelijaelämästä minulla ei siis ole vielä isommin kerrottavaa, joten keskityn tässä blogikirjoituksessa poliittiseen myllerykseen. Olen lukenut täällä ollessa kahta isoa sanomalehteä (The Daily Telegraph, The Guardian) ja tehnyt joitakin huomioita. Taustoittaakseni hieman lehdenlukua täällä Iso-Britanniassa kerron teille, että lehdistö on vahvasti puoluepoliittisesti sitoutunutta.

The Daily Telegraph on maan suurin lehti ja lukijakunta koostuu suurimmaksi osaksi Toryn eli poliittisen oikeiston kannattajista. The Guardian on maan 4. suurin lehti ja on vahvasti kallellaan vasemmalle. Lehden lukijakunta koostuu sekä Labourin (vasemmistopuolueen) että Liberaalidemokraattien (maan 3. suurin puolue) kannattajista.

Lehdistä löytyy paljon samoja teemoja: Koalitiohallituksen (Tory, LibDem) Big Society -uudistus, Afganistanissa käytävä ja Iraqissa käyty sota ja kaikenkattavana teemana jalkapallo - luonnollisesti. Tässä vain muutama mainitakseni. Aivan viimeisin karikko koalitiohallituksen työskentelyssä on ollut pääministeri (pm) Cameronin yhteys- ja strategiapäällikön Andy Coulsonin skandaalinkäryinen ero (ks. The Daily Telegraphin uutinen).

Uutisoinnissa on silmiinpistävää se, etteivät täkäläiset poliitikot omaa edes senkään vertaa yksityisyydensuojaa kuin suomalaiset kärkipoliitikot Suomessa. Samaan skandaaliin on nimittäin kytketty uutisoinnit Coulsonin vaimon salasuhteesta miehensä henkivartijaan. Tähän sopiikin poiminta lehtien palstoilta: "When you are in the inner circle at No 10 (Downing Street), you really are in the top 10 of British politics."

Liberaalidemokraattien myötätuuli ja roolin vahvistuminen on toinen toistuva teema, joka näkyy selkeästi mm. The Daily Telegraphin uutisoinnissa. Voi sanoa, että nousuhumalaa nauttivan puolueen juhlakunto vaikuttaa jo uhkakuvalta, kun lukee Toryn pää-äänenkannattajaa. Lib Dem -puolue ja sen puheenjohtaja, Iso-Britannian varapääministeri Nick Clegg esiintyvät itsevarmoina tekijöinä ja itsenäisenä puolueena, joka tekee omat ratkaisunsa. Viimeksi itsevarmat otteet näkyivät koalitiohallituksen rivien rakoiluna äänestyksessä yliopistojen lukukausimaksujen korotuksista.

PS. Loppukevennyksenä haluan mainita uutisen Venäjältä, joka uutisoitiin tämän päivän (24.1.) The Daily Telegraphin World News -osiossa. Kaksi kolmesta venäläisestä haluaa vihdoin haudata Leninin ruumiin, joka on vuodesta 1924 ollut maailman nähtävillä mausoleumissa Moskovan keskustassa. Lenin tullaan hautaamaan toiveensa mukaisesti äitinsä viereen hautausmaalle, joka sijaitsee Pietarissa. Nähtäväksi jää, miten entisen kommunistijohtajan konkreettinen lähestyminen kohti Suomen ja Venäjän välistä rajaa vaikuttaa suomettuneiden ja suomalaisten Nato-kannatukseen.

Älä työllistä ketään -päivä.

2010-10-05T11:10:00.003+03:00

Tänä(kin) vuonna ottaa kalenterista paikkansa päivä, jota kutsutaan myös nimellä "Älä osta mitään". Joidenkin (yllättävän monen) mielestä 26.11. ei pitäisi ostaa mitään.

Itse ainakin ajattelin mennä shoppailemaan, koska todennäköisesti tuolloin on normaaliin perjantaihin verrattuna paljon vähemmän muita ostoksilla.

Ajatus sinänsä on hyvä esim. tämän vuoden teeman kautta, jätteen vähentäminen. Tarkoittaako se kuitenkaan suoraan jätteen vähenemistä, jollei osta mitään yhtenä päivänä vuodesta?

Eräs ystäväni herätti minut ajattelemaan asiaa toiselta kantilta. Mitäs jos elinkeinoelämä (yritykset) lähtisivät kampanjoimaan omalla tavallaan. Älä työllistä ketään -päivällä yritykset voisivat osoittaa yhtä lapsellisesti mieltänsä kuin älä osta mitään -yönsähyvinnukkuvatjeesustelijat. Sekös meitä kaikkia riemastuttaisi.

Yritykset laiminlöisivät yhteiskuntavastuunsa ja sietäisivät saada kunnon selkäsaunan moisesta käytöksestä. Onko asia näin yksiselitteinen? Kertokaapa se!

Vasemmiston herääminen

2010-09-04T14:01:00.004+03:00

Luin tänä aamuna uusinta Suomen Kuvalehteä (SK 35/2010). Lehdessä on mielenkiintoinen haastattelu, jossa Rakennusliiton 2. puheenjohtaja Kyösti Suokas avautuu.

Ensin hän kehuu porvarihallitusta ja erityisesti sen asuntoministeriä parhaimmaksi miesmuistiin. Myöhemmin haastattelussa Suokas epäilee julkisalan remontin vesittymistä kokonaan, mikäli ay-liike ja keskusta saavat asiasta päättää.

Suurimmaksi epäkohdaksi julkisalalla hän mainitsee sen, että SAK:laiset päättävissä elimissä toimivat virkamiehet pitävät vain kiinni omista saavutetuista eduistaan. Yhtenä esimerkkinä Suokas mainitsee kuntaliitokset, joiden yhteydessä työpaikat lyödään lukkoon aina viideksi vuodeksi. Vaikka työtä ei edes kaikille olisikaan.

Julkinen talous kärsii ja suomalaisten tavallisten ihmisten peruspalvelut joutuvat ahdinkoon. Veroja pitää maksaa lisää, mutta miksi. Siksi, että kunnissa on työsuhteessa ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä ja heille pitää maksaa tottakai palkat.

Kuka tässä yhtälössä voittaa? Ei kukaan. Sen on ymmärtänyt jo vasemmistoliittolainenkin, Kyösti Suokas.

Periaateohjelmaseminaarin yhteenveto, Tampere 17.7.2010

2010-08-17T15:06:00.002+03:00

Pirkanmaan Kokoomuksen piiritoimistolla pidettiin kaikille piireille avoin periaateohjelmaseminaari. Tavoitteena oli käynnistää keskustelua ja pohdintaa uuden periaateohjelman piirikierroksella, joka kesti heinäkuun loppuun asti. Oli hienoa huomata, miten rakentavaa keskustelua ja väittelyä seminaari sai aikaiseksi Kokoomuksen Nuorten Liiton tärkeimmästä asiakirjasta. Seminaariin osallistui yhteensä 22 henkilöä 4 eri KNL:n piiristä. Aina jää parantamisen varaa, osallistujamäärä olisi voinut olla isolukuisempi ja edustettujen piirien määrä laajempi.

Oman panoksensa lauantai-iltapäivän työhön antoi ansiokkaasti ja kannustavasti kansaedustaja Kimmo Sasi ja KNL:n puheenjohtaja vuosilta 2004-2007 Tuomas Nurmela. Kansanedustaja Sasi kävi läpi puolueen aatehistoriaa ja aatteen muutosta nykyisyyteen asti. Sasi motivoi kaikkia seminaarin osallistujia ajattelemaan seminaarin aihetta syvällisemmin. Nurmela antoi hyvää näkökulmaa periaateohjelmatyöhön, koska hän on ollut mukana kahden viimeisimmän Kokoomuksen Nuorten Liiton periaateohjelman tekemisessä. Tämän jälkeen oli hyvä alkaa seminaarin seuraava vaihe eli työryhmätyöskentely.

Työryhmät kävivät perusteellisesti läpi liittohallituksen hyväksymän luonnoksen periaateohjelmaksi. Ryhmien jälkeen ryhmät kokoontuivat jälleen yhteen tilaan ja ryhmissä käyty keskustelu vedettiin yhteen. Tämän viestin liitteenä löytyy liiton johdolle eteenpäin lähetetty luonnos/näkemys seminaarista.

Pirkanmaan Kokoomusnuoret kiittää kaikkia seminaariin osallistuneita ja toivoo piirikierroksen tuloksien herättävän rakentavaa keskustelua liittomme todellakin tärkeimmästä asiakirjasta.

Kesäisin terveisin,
Olli Marjalaakso
puheenjohtaja
Pirkanmaan Kokoomusnuoret
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

LIITE 1.

Periaateohjelma, luonnos
17.7.2010 Pirkanmaan Kokoomuksen piiritoimisto

VAPAUS

Yksilön vapaus

Onnellinen yhteiskunta koostuu onnellisista yksilöistä. Ihmisellä on oikeus vapaasti tavoitella omaa onnellisuuttaan, kunhan ei sillä rajoita toisen vastaavaa vapautta.

Markkinatalous

Vapaa markkinatalous yhdistettynä toimivaan demokratiaan on modernin yhteiskunnan perusedellytys. Markkinataloutta ei tule liikaa rajoittaa, vaan ainoastaan parantaa sen toimintaedellytyksiä.

Kansainvälisyys

Kansallisvaltioiden aika Euroopassa on ohi. Vapaa markkinatalous nostaa miljoonia köyhyydestä, kunhan vapaalle kaupalle annetaan tilaa. Ihmisten, tavaroiden ja ajatusten pitää voida liikkua vapaasti yli rajojen hyödyttäen kaikkia.

VASTUU

Ekologisuus

Ekologisuus ei perustu mielikuviin, vaan tosiasioihin ja tunnustettuihin faktoihin. Maapallo ei ole ainoastaan meidän ikäpolvemme kulutettavissa, vaan se on lainassa tulevilta sukupolvilta. Ympäristöä koskevat päätökset on tehtävä tulevaisuusorientoituneesti, kokonaisuus aina huomioiden.

Hyvinvointi

Jokaisella ihmisellä on oltava mahdollisuus oman hyvinvointinsa luomiseen. Työ on parasta sosiaaliturvaa ja sen on oltava kannattavaa myös niille, jotka joutuvat turvautumaan yhteiskunnan tukeen. Yhteiskunnan arvo mitataan sillä, kuinka hyvin se pitää huolta kaikkein heikoimmistaan.

Yhteisöllisyys

Yhteisöllisyys on yksi yhteiskunnan suurimmista voimavaroista. Valtio ei ole kenenkään äiti, eikä välittämistä voi ulkoistaa. Yhteisöllisyys ei saa olla ylhäältäpäin pakotettua.

YHDENVERTAISUUS

Sivistys

Vapaa sivistys tekee ihmisistä yhdenvertaisia; kaikilla on oltava mahdollisuus omalla ahkeruudellaan sivistää itseään.

Demokratia

Suomalainen kansalaisyhteiskunta nojaa demokratia- ja oikeusvaltioperiaatteeseen. Kaikkia koskevat päätökset on tehtävä yhdessä siten, että niihin voivat kaikki taustastaan riippumatta osallistua.

Suvaitsevaisuus ja ihmisoikeudet

Sanan- ja mielipiteenvapaus, omaisuuden suoja ja kokoontumisvapaus ilman pelkoa kuuluvat jokaisen perusoikeuksiin. Jokaisella on oltava edellytykset inhimilliseen elämään ja itsensä kehittämiseen rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta. Laaja suvaitsevaisuus on perusedellytys yksilöiden todellisen vapauden toteutumiselle yhteiskunnassa. Ihmisoikeuksien on toteuduttava kaikkialla maailmassa.

Murhat eivät lailla vähene.

2010-07-06T19:48:00.006+03:00

Oli lämmin maanantain ja tiistain välinen yö heinäkuussa vuonna 2010. Päivämäärä oli 6.7. ja nokkelimmat jo huomasivatkin, että kyseessä on Eino Leinon, runon ja suven päivä. Eino Leino oli suuri suomalainen kirjallisen työnsä ansiosta. Hän runoilija ja toimittaja. Hän ei vain joutunut toimittajana kirjoittamaan yhtä ankeita uutisia McDonaldsin drive-in -kaistan tapahtumista kuin me tänään olemme joutuneet lukemaan. Kolmen ihmisen elämät kokivat päätepisteensä täysin järjettömällä tavalla.

Olemme saaneet myös lukea monenlaisia lausuntoja eri ihmisiltä. Monet näistä vaativat ampuma-aselain tiukentamista, mutta keskustelusta on jäänyt mielestäni todellinen ongelma piiloon. Syyt, jotka johtavat näihin ammuskelutilanteisiin, ovat syntyneet jo paljon aikaisemmin kuin nämä murhaajat ovat edes nähneet asetta. Suomalaisen yhteiskunnan eriytyminen ja ihmisten eristyminen ovat asioita, jotka edeltävät liipasinkaaren ja ampujan etusormen kohtaamista.

Nyt pitää rikolliset pitää vankilan sisällä. Jokaisen ihmisen ja yhteiskunnan pitää satsata panoksia voimakkaasti nuorisotyöhön. Nuoriin keskittyvä ennaltaehkäisevä ja yhteisöllinen työ on tärkein ja ehkäpä eniten unohdettu puheenaihe. Suuret ikäluokat tulee hoitaa arvokkaasti vanhuuteen ja ajasta ikuisuuteen. Kuitenkin aivan liian vähän olen kuullut puhuttavan siitä, mitä heidän jälkeen tapahtuu. Maailmanloppu ei kuitenkaan käsittääkseni ole tulossa suurten ikäluokkien jälkeen.

Jo nyt pitää keskittyä sen yhteiskunnan tarpeisiin, joka on olemassa 2050-luvulla.

Pirkanmaan ja Tampereen Kokoomusnuoret ja Kokoomusopiskelijat: Sofia Vikman eduskuntaan 2011

2010-04-09T08:49:00.000+03:00

Pirkanmaan Kokoomusnuoret, Kokoomuksen Nuorten Tampereen Aluejärjestö, Tampereen Yliopiston Kokoomusopiskelijat ja Tampereen Kokoomusteekkarit kannattavat ja tukevat yksissä tuumin Tampereen kaupunginvaltuutettua Sofia Vikmania, 26, eduskuntavaaleissa 2011. Kokoomusnuoret ja -opiskelijat pitävät Vikmania osaavana ja fiksuna tulevaisuudentekijänä, joka nousee Pirkanmaalta vielä ministeritasolle asti.

”Sofialla on työkokemuksensa, luottamustehtäviensä ja valtio-opin opintojensa puolesta uskottavuutta ja asiantuntemusta eduskuntaan. Hänen määrätietoisuutensa ja tunnollisuutensa tiedetään laajasti. Yhteistyökykyinen ja aikaansaava hyvä tyyppi, jota on suuri ilo tukea", toteaa Pirkanmaan Kokoomusnuoret ry:n puheenjohtaja Olli Marjalaakso.

”Seudullisiin ja kunnallisiin luottamustoimiin nopeasti edennyt Vikman on vakuuttanut meidät näytöillään opiskelijapolitiikassa, Kokoomuksen järjestötyössä sekä toimiessaan kansanedustajan avustajana eduskunnassa”, alleviivaa Tampereen Yliopiston Kokoomusopiskelijat ry:n puheenjohtaja Maria Mäki-Hakola.

”Sofia valittiin vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Tampereen kaupunginvaltuustoon suurella äänimäärällä ja hän on hoitanut pestinsä esimerkillisesti profiloituen erityisesti osaamisen, yritteliäisyyden ja palvelurakenteiden uudistamisen sekä viihtyisän kaupunkiympäristön puolestapuhujana. Tämän ehdokkaan eduskuntavaalikampanjassa on hurja noste jo nyt", sanoo Kokoomuksen Nuorten Tampereen Aluejärjestön puheenjohtaja Loviisa Laukkonen.

"Viime vuoden keväällä järjestetyissä europarlamenttivaaleissa Vikman teki loistavaa pohjatyötä ja tuli tunnetuksi jo ympäri Suomea. Hänellä on selvästi luottoa Kokoomuksessa myös valtakunnallisesti. Sofian matkassa kannattaa olla mukana tekemässä Pirkanmaasta hyvinvoivaa ja entistä elinvoimaisempaa maakuntaa", visioi Tampereen Kokoomusteekkareiden puheenjohtaja Viktor Norrman.

Pirkanmaan ja Tampereen Kokoomusnuoret ja Kokoomusopiskelijat ovat siis laajasti Sofia Vikmanin tukena aina eduskuntaan asti. Sofia Vikman tuo uutta henkeä ja tekoja valtakunnan politiikkaan.

Pirkanmaan Kokoomus ry järjestää toukokuun aikana keskuudessaan jäsenäänestyksen ja lopulliset eduskuntavaaliehdokkaat nimetään 3.6.2010 Pirkanmaan Kokoomus ry:n piirikokouksessa.

Kokoomuksen Nuorten Tampereen Aluejärjestö ry
Pirkanmaan Kokoomusnuoret ry
Tampereen Kokoomusteekkarit ry
Tampereen Yliopiston Kokoomusopiskelijat TYKO ry

Lisätiedot:

Olli Marjalaakso
Puheenjohtaja
Pirkanmaan Kokoomusnuoret
050 410 4355

Loviisa Laukkonen
Puheenjohtaja
Kokoomuksen Nuorten Tampereen Aluejärjestö
050 302 3486

Maria Mäki-Hakola
Puheenjohtaja
Tampereen Yliopiston Kokoomusopiskelijat
040 743 8133

Viktor Norrman
Puheenjohtaja
Tampereen Kokoomusteekkarit
040 564 3840

Mannerheimin patsas Tampereen keskustaan.

2010-03-06T13:32:00.000+02:00

Hyvät lukijat,

Kävimme Pirkanmaan Kokoomusnuorten aktiivien kanssa Lenin-museossa kuluneella viikolla. Havahduin kesken kaiken museossa seuraavaan ajatukseen: Onpa tälle herralle tehty keskelle Tampereen keskustaa melkoinen muistomerkki museon muotoon. Samaan aikaan heräsi ajatus itselleni yhdestä toisesta oman aikansa vaikuttajasta - suuresta suomalaisesta johtajasta. Nimittäin marsalkka C.G.E. Mannerheimista, jolle kunnianosoituksena seisoo patsas Tampereen Leinolassa keskellä metsää.

Patsas sijaitsee paikalla, josta Mannerheim johti valkoisia vapaussodan vaiheessa, jolloin Tampereella taisteltiin kiivaasti vuonna 1918. Patsashankkeen alullepanijana toimi kauppaneuvos Rafael Haarla. Patsas piti paljastaa vuonna 1940, mutta sota Neuvostoliittoa vastaan sysäsi kyseistä hetkeä eteenpäin. Monien vaiheiden jälkeen patsas paljastettiin lopulta vuonna 1956. Sen paikka ei kuitenkaan ollut sama, johon se on suunniteltu. Patsas on alunperin suunniteltu Tampereen keskustaan Koskipuistoon. Monet syyt ovat aiheuttaneet sen, että patsasta ei vieläkään ole siirretty sille kuuluvalle paikalle - ihmisten nähtäville Tampereen keskustaan.

Ajat ovat muuttuneet ja Suurimman Suomalaisen muistomerkki edelleen piilossa keskellä metsää Tampereen Leinolassa. Olisiko syytä siirtää Mannerheimin patsas arvoiselleen paikalle? Sille paikalle, johon se alunperinkin on suunniteltu. Asia tottakai herättää tunteita, mutta niin herättää Lenin-museokin ja esimerkiksi uusi elokuvaversio Täällä pohjantähden alla -teoksesta. On aika tunnustaa Mannerheimin arvo myös Tampereella ja siirtää hänestä tehty patsas kansan keskuuteen.

Pormestarimallin tulevaisuus

2010-02-24T21:42:00.000+02:00

Viimeaikaisten tapahtumien perusteella on hieman syytä pohtia, mitä pormestarimallille tulevaisuudessa tapahtuu. Pirkkalassa käydään omanlaista ja melko kummallista sotaa siitä, kuka saa kunnassa pormestarina toimia. Tampereella taas käytiin tänään debattia kaupunginvaltuuston kokouksessa siitä, miten pormestari tulisi valita ja miten Tampereen malli sopisi suoran kansanvaalin kanssa yhteen.

Tarkastelen asiaa ainoastaan kunnallistieteiden opiskelijana ja enemmänkin kunnallishallinnon ja asioiden hoitamisen sujuvuuden ja kestävyyden kannalta. Suora kansanvaali on kannatettava tapa valita johtajia. Sillä on pitkä historia Keski-Euroopassa. Samoin pormestarijärjestelmällä on pitkä historia Keski-Euroopan maissa. Erityisesti Sveitsissä äänestetään tuon tuosta melkeinpä asiasta kuin asiasta suoralla kansanvaalilla.

Mielestäni keskeistä on muistaa Suomen kohdalla se, että pormestarimallien käyttöönotosta ei ole kovinkaan kauaa eikä niiden tulokset ole vielä näkyneet, hyvässä eikä pahassa. Vaikka hallinto on niin kutsutusti pelkkä työkalu, on mielestäni hyvä pitää suomalainen maltti tässäkin asiassa. Kun on vasta otettu talttapäinen ruuvimeisseli käteen, kannattaa sen toimivuutta koittaa ennen kuin vaihtaa ristipäiseen. Tässä viittaan tiettyjen tamperelaisten tahojen kiireeseen olla aina "edelläkävijä" niin, että muualla Suomessa voidaan sitten puhua Tampereesta esimerkkinä.

Kun asiaa todellakin tarkastellaan kunnallishallinnon ja asioiden hoitamisen kestävyyden kannalta, poliittisen päätöksenteon ja demokratian eteenpäin pönkittäminen ei välttämättä ole kuntalaisten peruspalvelujen kannalta hyvä asia. Ainakaan hinnalla millä hyvänsä. Loppujen lopuksi suoralla kansanvaalilla valittu pormestari on varmasti Tampereenkin parhaaksi. Asioita pitää vain hoitaa maltilla ja pitkäjänteisesti poliittisten päätöksentekijöiden ja viranhaltijoiden yhteistyöllä - kuntalaisten parhaaksi.

Kokoomusnuorissa myös arvostetaan monikulttuurisuutta.

2010-02-22T10:31:00.000+02:00

Sunnuntain 21.2.2010 Hufvustadsbladetissa Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman kertoo mielipiteensä maahanmuutosta ja monikulttuurisesta yhteiskunnasta. Vaikka haastattelu käsitteleekin Rydmanin henkilökohtaista näkemystä aiheesta, saa jutusta kuvan, että kokoomusnuoret ovat puheenjohtajansa kanssa samoilla linjoilla.

Haluamme tuoda esiin myös sen, että kokoomusnuorista löytyy nykyaikainen näkemys maahanmuuton ja monikulttuurisuuden merkityksestä ja arvosta yhteiskunnassamme.

Rydman pitää ongelmana sitä, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa sallitaan erilaisia tapoja ajatella. Hän kärjistäen ottaa esimerkiksi yhteiskunnan, jossa osa ihmisistä elää sharia-lain ja osa Suomen lain mukaan. Lisääntyvä maahanmuutto ja monikulttuurinen kehitys ei kuitenkaan tarkoita, että Suomessa otettaisiin käyttöön rinnakkaisia oikeusjärjestelmiä. Tälläisten pelotteiden levittäminen on lähinnä surullista populismia ja vie keskustelua väärään suuntaan.

Maahanmuuttoon liittyvät haasteet täytyy tiedostaa ja niistä tulee puhua avoimesti myös julkisuudessa, jotta voisimme ratkoa ongelmia aidosti suvaitsevaisen Suomen tieltä. Maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyviä ongelmia ei ratkaista rajoja sulkemalla, vaan pikemminkin kotouttamisen todellisiin haasteisiin vastaamalla. Me voimme oppia niistä virheistä, joita esimerkiksi Ruotsissa on tehty ja löytää tehokkaita, suomalaisia ratkaisuja.

Suomi tarvitsee uutta, ulkopuolista työvoimaa, vaikka työn tuottavuus nousisi ja syntyvyys lisääntyisikin. Rydmanin mielestä Suomeen otetaan nykyisin liikaa maahanmuuttajia ja kiintiöpakolaisten vastaanottaminen pitää lopettaa. Todellisuudessa työmarkkinoiltamme eläköityy jo nyt enemmän väkeä kuin sinne tulee lisää. Maahanmuuttajien työllistymiseksi täytyykin löytää ennakkoluulottomia keinoja. Suomen täytyy olla ulkomaalaisia työnhakijoita houkutteleva yhteiskunta, jossa maahanmuuttajien on mahdollisuus olla mukana rakentamassa tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntaa. Kuten Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainenkin on todennut, 2000-luvun suomalainen yhteiskunta on suomalaiseen elämänmuotoon nojaava monikulttuurinen hyvinvointiyhteiskunta.

Haastattelussaan Rydman kysyy, onko kiintiöpakolaisten pysyvä Suomeen jääminen välttämätöntä? Me haluamme puolestamme kysyä, miten tällaiset ajattelumallit edistävät sitä Rydmaninkin esiintuomaa ajatusta yhteiskuntaan integroitumisesta? Vähätellä ei voi myöskään Suomen kansainvälistä vastuuta kotimaassaan kriisien uhreiksi joutuneiden yksilöiden suojelussa.

Rydman väittää, että monikulttuurisuudesta puhuminen on Kokoomukselle vaikeaa. Näin ei todellakaan ole, puolueen periaateohjemassakin puolustetaan voimakkaasti monikulttuurista Suomea. Sen sijaan joillekin kokoomusnuorille näyttää olevan vaikeaa löytää minkäänlaisia ratkaisuja maahanmuuttajien liittämiseksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Rydmanin mukaan monikulttuurisuuden vastustaminen on poliittista edelläkävijyyttä ja nuorten liitto on puolueen omatunto. On kysyttävä, onko yhteiskunnan kehityksen vastustaminen todellista poliittista edelläkävijyyttä?

Anne Taavitsainen, Kokoomuksen Nuorten Liiton varapuheenjohtaja
Tuomas Viljamaa, Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten puheenjohtaja
Olli Marjalaakso, Pirkanmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja
Emma Kimiläinen, Helsingin Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja
Elias Erämaja, Uudenmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja
Tomi Sandström, Vantaan Kokoomusnuoret
Elina Hölttä, Etelä-Savon Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja

Ruotsinkielinen vastine lähetetty HBL:n toimitukseen

Vastineen aiheuttanut haastattelu löytyy täältä.

Sosiaalisen median valopää - kysymys koulutusviennistä muuttui koulutuksen maksullisuudeksi.

2010-02-21T15:06:00.000+02:00

Opetusministeriön alainen työryhmä julkisti asiakirjan, jonka nimi on "koulutusvientistrategia". Kyseinen artikkeli on käytännössä ehdotus Suomen tulevaksi koulutusviennin kirjalliseksi ohjenuoraksi. Asiakirja on kaiken kaikkiaan erittäin selkeä ja pätevä asiasisällöltään ja se käsittelee laidasta laitaan erilaisia ratkaisumalleja suomalaisen korkeakouluosaamisen viennin edistämiseksi.

Yhtenä kymmenistä - ellei sadoista -toimenpide-ehdotuksista asiakirjan luvussa 3.8. mainittiin seuraavaa:

"Korkeakoulujen maksullisen toiminnan laajentaminen (ml. lukukausimaksut) lisäisi koulutusviennin mahdollisuuksia ja korkeakoulujen toiminnan resursseja."

sekä

"Yhteiskunnallisesti merkittävään kysymykseen maksullisuuden laajentamisesta on otettava kantaa seuraavaa hallitusta muodostettaessa."

No näinhän se juuri on. Eihän näistä kahdesta asiasta voi olla kuin samaa mieltä. On päivänselvää, että maksullisen toiminnan laajentaminen, mitä se sitten ikinä onkaan, lisäisi mahdollisuuksia ja korkeakoulujen toiminnan resursseja. Olisi myös hyvin kannatettavaa, että seuraavaa hallitusta muodostettaessa otettaisiin kantaa kaikkiin yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin. Eikö?

Kun jokin valopää haluaa ymmärtää nämä asiat tahallaan väärin, saadaan aikaan hyvin populistinen Facebook-ryhmä, joka on tähän hetkeen mennessä kerännyt yli 30000 jäsentä. Voin suoraan sanoa, että tässä harrastetaan melkein, huom. melkein, pahempaa silmänkääntötemppua kuin Väyrysen Pave on ikinä elämässään harjoitellutkaan. Näin on.

Facebook-ryhmän seinällä lukee seuraavaa:

"Ote Kokoomusministerin tiedotteesta:

"suurin osa maailman koulutusvientikaupasta muodostuu tutkintoon johtavan koulutuksen myynnistä."

"Kysymys korkeakoulujen maksullisuudesta esitetään otettavaksi osaksi seuraavan hallitusohjelman valmistelua."

Täysin epäkypsää ja vastuutonta käyttäytymistä tämän kirjoituksen tekijältä. Kyllä minä olisin hyvin närkästynyt, jos minä olisin yksi Opetusministeriön työryhmän jäsenistä. Mainitun sitaatin julkaisijahan on varastanut nämä kaksi lausetta ministeriön työryhmältä suoraan ministerin sanomaksi.

Kokoomuslaiset arvostavat yhtenä suomalaisen ihmisen perusoikeutena ja elämänarvona sivistystä.

Siihen kuuluu mahdollisuuksien tasa-arvo ja se, että jokaisella yhteiskunnan jäsenellä on samanlaiset lähtökohdat kehittää ja sivistää itseään maksuttomasti. Näin on aina ollut ja tulee varmasti myös olemaan. Se on kantanut maatamme ja sen kansaa yli vaikeidenkin aikojen koko sen historian ajan. Älkäämme myöskään luopuko siitä sosiaalisen median vellotuksessa.

Äänioikeusikärajan laskeminen turhaa

2010-01-27T09:39:00.000+02:00

Oikeusministeriössä on asetettu työryhmä selvittämään mahdollisuuksia laskea äänioikeusikärajaa kunnallisvaaleissa. Verkkouutisten kirjoituksessa mainitaan huoli nuorten vähenevästä kiinnostuksesta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen perinteisin keinoin. Nuoret kyllä osallistuvat muuhun järjestö- ja vapaaehtoistoimintaan, mutta toimiminen puolueyhteisössä ei nuoria kiinnosta. Olen tehnyt täsmälleen saman havainnon. Nuoria ei kiinnosta yhteiskunnallinen vaikuttaminen puolueiden antamien mahdollisuuksien kautta. Onko äänioikeusikärajan laskeminen kuitenkaan oikea tai edes paras mahdollinen keino tähän?

Se olisi ainakin kertarysäyksellä tapahtuva muutos vallitsevaan tilanteeseen, mutta ei kovin rakentava. Tässä on itsekritiikin paikka poliittisille nuorisojärjestöille - itsellenikin. Nuorten pysyvä kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin ja niihin vaikuttamiseen luodaan energisellä, aktiivisella ja nykyaikaisella otteella poliittisten nuorisojärjestöjen taholta. Tässä on vain miettimisen paikka juuri meillä, jotka vaikuttavat näissä järjestöissä jäsenhankintaan ja järjestöjen näkyviin kampanjoihin sekä kannanottoihin. Niiden tulee olla nuorille helpostilähestyttäviä ja kiinnostavia. Näin mielestäni saadaan myös nuoret uurnille! Ei oikeusministeriön työryhmillä.

Ei muuta kuin talkoohanskat käteen ja hommiin!

Kepulandian identiteettikriisi.

2010-01-22T09:20:00.000+02:00

Noniin! Nyt on energinen ja imagoltaan hyvin nuorekas Mari Kiviniemikin laittanut lusikkansa Keskustan puheenjohtajasoppaan. Draivia riittää ja uutta vaihdetta ollaan laittamassa silmään hetkenä minä hyvänsä. Näin vakuutetaan Suomenmaa-lehden verkkokirjoituksessa. Kiviniemi kertoo, että hän ei ole polttanut itseään loppuun hallinto- ja kuntaministerinä. Sen nyt on huomannut varmasti jokainen, joka huolta tulevaisuuden kunnista ja niiden palveluista kantaa. Ainakin näin kunnallistieteiden opiskelijana olen pannut merkille, ettei Kiviniemi ole välttämättä aivan "sata lasissa" porhaltanut PARAS-hankkeen parissa. Ehkei se PARAS olekaan se paras mahdollinen tapa uudistaa tämän yhteiskunnan palvelurakenteita. Harmi vaan, ettei suomen kielestä löydy kyseisestä adjektiivista enää vahvempaa sanamuotoa, superlatiivi on jo käytössä.

Tuntuu hieman siltä, että Kiviniemi on jo parikymmentä vuotta yrittänyt vääntää "uutta vaihdetta" silmään, mutta keskustalainen kenttäväki ei ole lähtenyt talkoisiin mukaan. Marinkin on muistettava, ettei uutta vaihdetta saada politiikassa päälle, jollei ole tarpeeksi vääntömomenttia. Käsittääkseni Kiviniemi ei ole koskaan voittanut Kepun kenttäväkeä puolelleen. Korjatkaa, jos olen väärässä. Toisaalta - kerta se on ensimmäinenkin.

Pave se onkin sitten jo oma lukunsa. Paavo on voittanut kepulaiset puolelleen ennenkin. Se on eri asia, kuinka paljon P. Väyrynen saisi eduskuntavaaleissa Keskustan ulkopuolisia, niitä liikkuvia, äänestäjiä puolelleen. Onhan niitä muitakin ehdokkaita Paavoa auttamassa, mutta pääministerivaaleiksi ensi ek-vaalejakin minun käsitykseni mukaan kutsutaan. Jos keskustalaiset kansallispuvuissaan ja suuressa viisaudessaan valitsevat Väyrys-Paavon heimopäällikökseen, voimme siinä vaiheessa kiittää pienestä etumatkasta ensi vaaleja ajatellen. Me kokoomuslaiset pidämme haasteista ja etumatkan antaminen nimenomaan on haaste!

On melko surkuhupaisaa, että maamme pääministeripuolue on tilanteessa, jossa sen parhaimmat kyvyt eivät halua ottaa vastaan puolueen puheenjohtaja-asemaa. Lehtomäessä on juuri sitä Väyrysen pahaksi nimittämää "city-vihreyttä", joka voisi tiukassa paikassa ratkaista pelin myös Kepun hyväksi. Paavo ei tainnut laskea tätä exceliä siten, että suurin osa kansasta juuri asuu ja äänestää siellä "cityissä", vai mitä ne nyt oli?

Mielenkiinnolla jäämme odottamaan vielä Korhos-Jarmon peliliikettä. Nimittäin, kun hän vielä sotkee lusikkansa sinne soppaan niin siitä syntyy oikein kunnon makkarakalasoppa.

Tarinat jatkuvat uudessa blogissa.

2010-01-19T09:21:00.000+02:00

Tervehdys kaikille blogini seuraajille!

Päätin vaihtaa osoitetta ja kirjoittelu jatkuu joulutauon jälkeen entistä ehommassa kuosissa joulukinkut sulatettuna. Vuosi 2010 odottaa jo malttamattomana Tarinoiden sanahelinää sekä arkisten asioiden yhteiskunnallista ruodintaa. Tällä hetkellä juon aamukahvia ja mietin, kuinka paljon tuolla ulkona mahtaa olla pakkasta. Sen isommat asiat eivät Ollin mieltä askarruta juuri nyt. Aamukahvi on joka tapauksessa hyvää. Taustalla soi AC/DC:n uusimman albumin railakkaat biisit.

Vuosi 2010 on tosiaan alussaan ja tähänkin vuoteen mahtuu varmasti paljon erilaisia taitekohtia. Järjestöllisesti Kokoomuksen ja Kokoomusnuorten kannalta tätä vuotta sävyttää varsin voimakkaasti sanat "koulutusvuosi", "järjestövuosi" ja jostakin olen myös kuullut termin "vaaliton vuosi". Tosiasia kuitenkin on se, että kuluvan vuoden syyspuolella tullaan järjestämään seurakuntavaalit, joita ei pidä unohtaman. Ei ainakaan kokoomusnuorten, sillä vaaleissa saavat äänioikeuden ensimmäistä kertaa myös 16 vuotta täyttäneet tulevaisuuden toivot.

Eräänlaisia ratkaisun paikkoja tälle vuodelle tarjoavat myös tulevat eduskuntavaalit. Äänestyslippuihin kirjoitellaan toki vasta vuoden 2011 kevään tienoilla, mutta tänä vuonna kuhisee ja suhisee aivan varmasti monessakin suunnassa. Keskustassa, vasemmistossa, oikeistossa sekä myös keskusta-oikeistossa. Niin myös Kokoomuksessa valmistaudutaan kovalla vauhdilla tuleviin koitoksiin. Ilmassa on niin sanotusti positiivista pörinää, jota vaaditaan hyvään lopputulokseen.

Tervetuloa mukaan Tarinoihin!